Digipaastosta on tullut muotia. Koemme keskittymiskykymme lamaantuneen ja näemme yhdeksi syyksi digitaalisten laitteiden tuottaman kohinan.

Olen yrittänyt ratkaista ongelmaa monenlaisilla keinoilla.

Yksi pahimmista aikasyöpöistä on sosiaalinen media. En ole enää aktiivisena Twitterissä, Facebookissa tai muissa somealustoilla. Whatsapp on ainoa, mistä en ole luopunut.

Olen yrittänyt rajata sähköpostin käyttöä. Olen poistanut kännykästä sähköpostisovelluksen ja antanut itseni katsella sähköpostia tietokoneen kautta vain tiettyinä kellonaikoina muutamia kertoja päivässä.

Olen yrittänyt luopua uutisten jatkuvasta seuraamisesta. Olen lukenut vain aamulla päivänlehdet ja RSS-syötteet, ja sen jälkeen ollut uutisvapaalla.

Osa näistä kokeiluista on toiminut, osa taas ei. Niistä ei ole kuitenkaan tullut vielä rutiineja, sillä huomaan, erityisesti nyt lomalla ollessani, palanneeni takaisin digikohinan äärelle.

Mikä meitä vaivaa?

Tiedän ongelmani olevan hyvin yleinen. Tunnistan ongelman ja pidän digipaastoa sinänsä järkevänä, mutta jostain syystä digikohinalla on tapana vietellä takaisin.

Tietokirjailija ja tutkija Cal Newport haluaa teoksessaan Deep work: Rules for focused success in distracted world (2016) opettaa meitä keskittymään. Hänestä taito keskittyä on yksi nykymaailman tärkeimmistä työkaluista.

Newport tunnistaa digiajan tuottamat hankaluudet keskittymiskyvyllemme. Emme osaa keskittyä oikeisiin asioihin, vaan työaikamme kuluu Twitterin päivittämiseen tai sähköpostiohjelman käyttöön. Teemme tällaisia sivutöitä sen sijaan, että keskittyisimme edistämään meidän työmme tärkeimpiä tavoitteita.

Newport ehdottaa, että keskittyisimme vain muutamiin asioihin kerrallaan. Meidän pitäisi tunnistaa asiat, joihin haluamme keskittyä ja rajata ulkopuolelle kaikki muu.

Tunnistan näissä Newportin diagnooseissa ja vinkeissä paljon itseäni. Kun löydän fokuksen, niin saan hyvin asioita aikaan. Kun kadotan sen, niin mieleni lähtee gravitoitumaan kohti digikohinan piristysruiskeita: TikTok-videoita ja loputonta uutisvirtaa.

Erityisesti tämä on näkynyt lomallani. Kun antaa itsellensä tehdä mitä haluaa, niin jostain syystä sitä löytää itsensä päivittämässä uutisvirtaa ja sosiaalista mediaa. Newportin mielestä meidän pitäisi myös suunnitella vapaa-aikamme, sillä muuten näin käy.

Pelastavatko rutiinit?

Kuten painonhallinnassa, myös digipaastossa tärkeää on rutiinit.

Työaikana keskittymiselle olisi raivattava kalenterista tilaa. Kuten Newport kirjassaan toteaa, minimoi pinnallisuutta, lisää syvällisyyttä.

Newportin teoksessa on monia hyviä vinkkejä, joita todennäköisesti otan taas käyttööni työn koittaessa. Tarkoituksena on rajata sähköpostin jatkuvaa päivittämistä, uutisvirran mukana elämistä ja päämäärätöntä nettisurffailua.

Tärkeintä olisi se, että pystyisi luomaan itsellensä tietyt säännöt, missä pysyy.

Esimerkiksi Newport itse kertoo lukevansa uutisia vain viikonloppuisin ja katsovansa sähköpostia vain tiettynä aikoina päivässä. Työpäivän loppumiselle hänellä on oma rituaalinsa, jonka jälkeen hän ei enää ajattele työtehtäviään.

Omalta osaltani kamppailu digikohinan kanssa jatkunee. Sähköpostin käytön rajoittamisen olen huomannut hyväksi keinoksi. Sosiaaliseen mediaan en ole kauheasti kokenut kaivanneeni. Uutisvirran seuraamisen rajoittamiseen en ole löytänyt vielä toimivaa ratkaisua. Aamulehdet toimivat usein porttina kovempiin aineisiin. Ehkä niiden lukemista tulisi rajoittaa vain viikonloppuihin, vaikka kauhealtahan se kuulostaa.

Digikohinalta tulisi saada välissä myös pidempiaikainen rauha. Olisiko sen aika nyt lomalla? Viikko ilman digilaitteita? Kuulostaapa radikaalilta teolta!

Lukukokemus 7/2021:

Newport, Cal (2016) Deep Work: Rules for Focused Success in a Distracted World