Osaatko ottaa huomioon toisten ihmisten kasvot? Yksi tärkeimpiä sosiaalisia taitoja on se, että osaa asettautua toisen ihmisen asemaan ja tarkkailla itseänsä tästä näkökulmasta. Juuri tällaisessa reflektiivisessä itsen ja muiden tarkkailussa on kyse kasvotyöstä.

Sosiologi Erving Goffman on tutkimuksissaan käsitellyt kasvojen ja kasvotyön tärkeyttä.

Ihmisellä on aina jonkinlaiset kasvot. Näillä Goffman viittaa siihen, miten yksilö esittää itseään muille. Kasvoihin liittyy erityisesti sosiaalinen arvostus. Haluamme viestiä muille siitä, että olemme muiden arvostuksen arvoisia.

Kasvotyöllä Goffman viittaa sekä omien että muiden ihmisten kasvojen ylläpitämiseen. Meillä on yleensä tietty näkemys siitä, minkälaisia me olemme. Tätä haluamme myös viestiä muille ihmisille ja siinä tarvitsemme kasvotyötä.

Samoin haluamme välttää kaikenlaisiin noloihin tilanteisiin ja muihin sosiaalisiin epämukavuuksiin päätymistä. Myös tässä teemme kasvotyötä eli pyrimme löytämään itsemme tilanteista, joissa kasvomme eivät ole vaarassa.

Sellaiset tilanteet, joissa kasvomme ovat joutuneet vaaraan, jäävät usein mieleemme. Eikä syyttä, olemme niin riippuvaisia muista ihmisistä. Haluamme kuulua joukkoon, sillä se on ollut ja on pärjäämisemme kannalta niin olennaista.

Goffmanin sosiologiassa kasvot ovat vuorovaikutuksellinen ilmiö. Ihminen ei yksin rakenna kasvojaan, vaan niiden luomiseen ja ylläpitämiseen vaaditaan muita ihmisiä. Tarvitsemme muilta tukea meidän omien kasvojemme kannatteluun.

Tästä syystä menneisyytemme on hyvin tärkeä kasvojemme kannalta. Me emme pysty muuttumaan kovinkaan helposti keneksi tahansa, vaan kannamme kasvoissamme aina mukana menneisyyttämme. Pystymme esiintymään muille vakuuttavasti sellaisissa kasvoissa, joiden takana olemme tottuneet itseämme esittämään.

Kasvomme kuitenkin muuttuvat, joskus hitaasti, mutta joskus erittäin nopeasti.

Nopeasti ne muuttuvat isoissa elämänmuutoksissa. Esimerkiksi nuoren aikuisen muuttaessa uuteen kaupungiin opiskelemaan, muutos omien kasvojensa suhteen voi olla valtaisa. Uusi sosiaalinen ympäristö uusine ihmisineen vaati muutoksia siinä, miten esitämme itse itseämme. Samalla muuttuu meidän käsitys itsestämme.

Kasvomme ovat lainassa yhteiskunnalta. Rakennamme kasvojamme aina suhteessa muihin ihmisiin, jotka vuorovaikutuksellaan rakentavat yhteiskuntamme ja sen käytänteet.

Varhaisina vuosina kasvamme suhteessa lähiyhteisöömme, erityisesti vanhempiimme. Nuoruudessa laajennamme näkemystä itsestämme suhteessa laajempaan kulttuuriin, erityisesti siihen, mikä muiden nuorten keskuudessa on tällä hetkellä pinnalla. Aikuisuudessa työ saa yhä suuremman merkityksen meidän kasvoistamme.

Ilman muiden ihmisten tukea, kasvomme ovat vaarassa.

Omien ja muiden kasvojen suojeleminen

Erilaiset sosiaaliset tilanteet tuottavat kasvoillemme erilaisia sosiaalisia odotuksia. Opintoihini tai opetukseeni liittyvässä Zoom-palaverissa joudun ottamaan hieman toisenlaiset kasvot kuin minulla hetki sitten oli perheeni kanssa.

Onnistuneen kasvotyöskentelyn kannalta on tärkeää, että osaamme reflektoida näitä sosiaalisia odotuksia. Meidän ei kameleonttimaisesti tarvitse aina alistua sosiaalisiin odotuksiin, mutta on tärkeää osata huomata erilaiset sosiaaliset odotukset.

On toki helpompaa toimia sellaisten sosiaalisten odotuksien alla, johon meidän on helppo sopeutua. Siksi harvoin haemme seuraan, johon tiedämme meidän olevan vaikeaa osallistua. On hyvä muistaa, ettei oma sosiaalisuus ole aina itsestä riippuvaista. Jos olemme kasvaneet köyhissä oloissa, niin meidän voi olla vaikea nähdä itsemme rapujuhlissa.

Joskus sosiaaliset odotukset voivat siis auttaa meitä, joskus taas ei.

Sosiaalisesti taidokkaat ihmiset ovat myös kadehdittavan hyviä toisten ihmisten kasvojen suojelemisessa. He eivät piikittele toisen änkyttämisestä tai punastumisesta, ja he osaavat luoda toisille ihmisille helppoja mahdollisuuksia osallistumiseen. He pitävät muut ihmiset mukana sosiaalisessa vuorovaikutuksessa antaen heille kokemuksia arvostuksesta.

Usein kuulee väitettävän, ettei pitäisi ajatella sitä, mitä muut ajattelevat. Että tämä jotenkin auttaisi sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja ujouden kanssa elämiseen.

Tällaisessa ajattelussa piilee kuitenkin omat vaaransa. Emme välttämättä osaa olla kovinkaan sosiaalisesti taidokkaita, jos emme reflektoi meihin kohdistuvia sosiaalisia odotuksia ja muiden ihmisten mielipiteitä meistä.