Yhteiskuntatieteiden opiskelijoille teoreettisen viitekehyksen roolin ymmärtäminen on usein se tutkielman haastavin osa. Teoriaa pelätään ja vältetään, joka taas johtaa aineistosta tehtyjen havaintojen pinnallisuuteen ja sekavuuteen. Tällaisissa tutkielmissa havaintojen ankkurina toimiva teoreettinen viitekehys puuttuu.

Yksi syy opiskelijoita piinaavaan teorian hämäryyteen piilee yhteiskuntatieteissä itsessään. Teorialla ei nähdä olevan mitään yhtä ja ainoaa roolia, vaan se on tutkijasta kiinni, minkä hän katsoo teorian rooliksi. On “aineistolähtöistä”, “teoriaohjaavaa” tai “teorialähtöistä” tutkimusta, näin yksinkertaistettuna. Ei ole yhtä näkökulmaa, vaan monia, josta johtuu taas se, että myös yhteiskuntatieteilijät voivat olla erimielisiä teorian roolista.

Tässä tekstissä painottuu vahvasti oma näkökulmani teorian roolista ja tarkoituksesta yhteiskuntatieteissä. Sille saa ja kannattaa esittää myös vaihtoehtoisia näkemyksiä. Toivomukseni on, että järkeilyni teorian roolista yhteiskuntatutkimuksessa auttaa erityisesti muita aloittelevia tutkijoita määrittämään omaa suhdettaan teoriaan.

Kirjoitukseni jakaantuu kolmeen osaan:

  1. Havainnot ovat teoriapitoisia
  2. Teoria auttaa oivaltamaan
  3. Teoria on pidettävä hallinnassa

Havainnot ovat teoriapitoisia

Tulkitsemme asioita aina jostain näkökulmasta. Tähän näkökulmaan vaikuttaa se, minkälaisessa ympäristössä elämme ja olemme eläneet.

Tämä havaintojen teoriapitoisuus näkyy myös tavallisessa arjessamme. Luomme mielessämme selityksiä näkemästämme. Esimerkiksi jos näemme kadulla polvillaan olevan ihmisen, jonka edessä on muutaman kolikon sisältävä kahvikuppi, niin todennäköisesti ajattelemme hänen kerjäävän rahaa. Tällainen selitys kerjäävästä ihmisestä ei olisi mahdollinen ilman aikaisemmin keräämäämme tietoa ja kokemusta.

Erilaiset teoriat vaikuttavat siten keskeisesti siihen, minkälaisia selityksiä meidän on ylipäätään mahdollista muodostaa havainnoistamme. Esimerkiksi alla olevasta kuvasta on vaikea hahmottaa erilaisia eläimiä, jos emme näitä eläimiä tunne.

Teoriaa ei siis pääse pakoon.

Meidän on mahdotonta lähestyä omaa tutkimuskohdettamme mitenkään puhtaalta pöydältä, ilman ennakkokäsityksiä. Jo tästä syystä oman teoreettisen viitekehyksen pohtiminen ja sen auki kirjoittaminen on tärkeää. Selvennämme lukijoillemme sen avulla, mistä näkökulmasta lähestymme omaa tutkimuskohdettamme.

Käyttämämme teoriat riippuvat alastamme. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että yhteiskuntatieteelliset tutkielmat syntyvät yhteiskuntatieteellisiä teorioita käyttämällä.

Toisin sanoen, jos haluamme tehdä yhteiskuntatieteellisiä havaintoja, niin tarvitsemme siihen yhteiskuntatieteellisen teoreettisen viitekehyksen. Yhteiskuntaa on vaikea nähdä omin silmin, mutta teoriana se on kuitenkin meillä olemassa.

Kaikki teoriat eivät kuitenkaan ole yhtä vakuuttavia.

Jos näemme jossain savua, niin toki voimme esittää tälle erilaisia tulkintavaihtoehtoja, mutta todennäköisesti se kuitenkin viittaa palamiseen. Havaintomme kohteet onneksi laittavat teorioillemme vastaan. Oman tutkimuksemme näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, etteivät kaikkien teorioiden mahdollistamat tulkinnat ole yhtä osuvia aineistoomme. Joudumme siis perustelemaan, miksi teoreettisesti välittynyt tulkintamme käyttämästämme aineistosta on mahdollisimman osuva1.

Smoke from Cannon Shots (J.C. Dahl, 1831)

Smoke from Cannon Shots (J.C. Dahl, 1831)

Teoreettinen viitekehys auttaa meitä näkökulman muodostamisessa ja perustelemisessa suhteessa tutkimuskohteeseemme. Arkiset havaintomme ovat myös teoriapitoisia, mutta toisin kuin arkielämässä, tutkimuksessa meidän täytyy osata perustella, mistä näkökulmasta lähestymme monimutkaista yhteiskunnallista todellisuutta.

On kuitenkin hyvä pitää mielessä oman teoreettisen viitekehyksemme rajat. Myös muut teoriat voivat tuoda esiin jotain meidän omasta teoriastamme puuttuvaa.

Teoria auttaa oivaltamaan

Teoreettinen viitekehys on siten perusteltu näkökulma aineistoosi. Sitä voi hahmottaa ikään kuin silmälaseina, joka auttaa näkemään sinua aineistosta asioita, joita et “arkisella katseellasi” pystyisi näkemään. Toki, joskus nämä silmälasit voivat myös tulla osaksi arkea. Sosiologian opiskelija voi hahmottaa sosiologisilla laseillaan asioita hyvin eri tavalla kuin vaikkapa hänen psykologin koulutuksen saanut ystävänsä.

Teoria auttaa sanallistamaan asioita näiden lasien kautta.

Kokeneempi yhteiskuntatutkija osaa todennäköisesti hahmottaa alan opiskelijaa monipuolisemmin yhteiskunnallisia ilmiöitä. Tällaista yhteiskuntatieteellistä mielikuvitusta omaava tutkija osaa vaihtaa mahdollisimman tarkoituksenmukaiset silmälasit tutkimuskohteen mukaisesti. Tästä näkökulmasta yhteen teoriaan kouluttautumisen sijaan kannattaa kerätä mahdollisimman paljon tietoa monista erilaisista teorioista, joita hyödyntää tutkimuskohteen ja -kysymyksen mukaan.

Teoreettinen viitekehys tarjoaa valokeilamaisesti näkökulman tutkimuskohteeseen, joka taas auttaa havaintojen tekemisessä ja sanallistamisessa. Riippuen siitä, minkälaiset teoreettiset silmälasit laitat päällesi, se voi parhaimmillaan laajentaa omaa arkista näkökulmaasi. Toisaalta, joskus teoreettiset silmälasit voivat toimia myös oivalluksen esteenä, jos ne rajoittavat tutkijan näkökulmaa liikaa.

Teoria on pidettävä hallinnassa

Teorian avulla voimme siis tehdä oivaltavia havaintoja, mutta toisaalta teoria voi myös sumentaa näkyvyyttämme. Äärimmäinen esimerkki tästä ovat erilaiset salaliittoteoriat. Niiden suosiosta kertoo se, kuinka hyviä olemme vakuuttamaan itse itsemme joidenkin teorioiden toimivuudesta. Tieteelliseen metodiin kuuluu kuitenkin se, että omia teorioita testataan suhteessa todellisuuteen. Tähän tarvitsemme metodia.

Pätevän metodin avulla tutkimuksemme aineisto ei teorioillemme pelkästään tukea, vaan se hakee siihen myös vastustusta. Hyvä metodi osaa ottaa huomioon erityisesti ne havainnot, jotka eivät sovi teoreettiseen viitekehykseemme.

Metodi antaa meille mahdollisuuden testata teoriaa aineiston avulla.

Aineiston analyysiin valittu metodi voi teorian oikeuttamisen tai hylkäämisen ohella antaa meille myös sellaisia uusia näkökulmia, joita teoriamme ei välttämättä osannut ottaa huomioon. Teoria ja aineisto toimivat näin metodin välityksellä hedelmällisessä vuoropuhelussa, jonka tuloksena voi syntyä oivaltavia ja vakuuttavia tuloksia.

Aineiston teorialle vastakkaisia havaintoja ei kannata nähdä uhkana, vaan mahdollisuutena saavuttaa entistä totuudenmukaisempaa kuvaa tutkimuskohteestamme.

Lopuksi

Mikä on teoreettinen viitekehys? Tämä voi tuntua yllättävältä, mutta tähän ei ole yksiselitteistä vastausta. Esimerkiksi Gabriel Abend2 on listannut seitsemän erilaista teorialle annettua merkitystä. Yksi tapa nähdä teoria on seuraava Jeffrey C. Alexanderin kuvio (suom. Heiskala 2012), jossa teoria ja aineisto esitetään jatkumolla.

Yhteiskuntatieteissä liikumme jatkuvasti näiden kahden päätepisteen välillä. Ytimessä on kuitenkin se, että teoriat toimivat jonkinlaisina yleistyksinä, jolla teemme selkoa yksittäisistä havainnoistamme. Hyvä teoria on ennen kaikkea hyvä työkalu, joka auttaa meitä tekemään juuri yhteiskuntatieteellisiä havaintoja.

On hyödyllistä ajatella teorian ja aineiston välillä olevan jatkuva “kaksisuuntainen liikenne”3. Teoriat auttavat meitä näkemään aineistostamme uusia asioita ja tekemään selkoa aineistomme luonteesta. Teorioiden avulla voimme sanoa yksittäisistä havainnoistamme jotain yleisempää ja merkittävämpää.

Aineisto taas auttaa metodin välitykselle pitämään teorioiden suhteen ns. jalat maassa eli luomaan sellaista teoriaa, joka vastaisi mahdollisimman hyvin sitä, mitä aineistostamme on havaittavissa. Pätevän aineiston analyysimetodin avulla meidän on mahdollisuus kehittää tutkimuksemme teoreettisia näkökulmia entistä totuudenmukaisemmiksi.

Tämä jatkuva kaksisuuntainen liikenne takaa sen, että näkemyksemme tutkimuskohteesta jatkuvasti kehittyy. Aloitamme haparoivilla ja epävarmoilla ideoilla, teorioilla ja tutkimuskysymyksillä, mutta tarkennamme näitä alun olettamuksia enemmän todellisuutta vastaaviksi tutkimusprosessimme kuluessa. Tärkeää tässä prosessissa on uskalluksemme tulkita ja selittää tutkimuskohdettamme teorian ja aineiston avulla.

Lisälukemista

Lisälukemista kaipaaville suosittelen erityisesti seuraavia teoksia:

  • Tavory, I., & Timmermans, S. (2014). Abductive Analysis: Theorizing Qualitative Research. The University of Chicago Press.
  • Swedberg, R. (2014). The Art of Social Theory. Princeton University Press.
  • Becker, H. S. (2017). Evidence. University of Chicago Press.
  • Alasuutari, P. (2001). Johdatus yhteiskuntatutkimukseen. Gaudeamus.

Viimeisen luvun kuvio löytyy täältä:

  • Heiskala, R. (2012) Mitä yhteiskuntateoria on? Sosiologia, 49(2), 83–99.

  1. Becker (2017) Evidence kirjasta: Kaikki matemaattisen päättelyn ulkopuolella perustuu otaksumiin. On olemassa hyvin perusteltavissa olevia otaksumia ja toisaalta huonoja sellaisia. Näitä otaksumia me perustelemme uskottavalla päättelyllä. Tässä päättelyssä on aina mahdollisuus ristiriitoihin ja väärässä olemiseen. Tällainen uskottava päättely on kuitenkin meidän ainoa tapa hankkia uutta tietoa ympäröivästä maailmasta. ↩︎

  2. Abend (2008) The Meaning of ‘Theory.’ Sociological Theory 26(2): 173–199. ↩︎

  3. Tämä tulee Robert K. Mertonilta, ks. Swedberg (2019) How Do you Make Sociology out of Data? Robert K. Merton’s Course in Theorizing (Soc 213–214). The American Sociologist 50(1): 85–120. ↩︎