Väitöksen jälkeiseen aikaan johdattelevassa teoksessaan, Väitöksen jälkeen - Opas akateemiselle uralle (2021), Johanna Isosävi ja Camilla Lindholm pyrkivät tekemään akateemisen maailman hiljaisen tiedon näkyväksi. Tämä opas tarjoaa monia tarpeellisia vinkkejä, mutta kokonaisuudessaan siitä jää hieman ristiriitainen olo.

Tartuin teokseen innolla. Väitöksen jälkeinen aika näyttäytyy minulle yhä mysteerinä, vaikka tarkoitukseni olisi väitellä parin vuoden sisällä. Ehkä saisin teoksesta apua epävarmuuteeni ja hyviä vinkkejä siihen, miten valmistua tulevaan.

Teos oli monelta osin sitä, mitä odotin. Se sisälsi vinkkejä tutkimisesta, kirjoittamisesta ja opettamisesta, mutta myös näkökulmia tutkimusviestintään. Monet vinkeistä oli kirjoittajien omasta kokemuksesta, toiset taas muista samankaltaisista oppaista.

Mieleeni jäi erityisesti 2+2+2 julkaisuputkeen pyrkiminen. Yhden käsikirjoituksen sijaan kannattaisi edistää monia käsikirjoituksia yhtä aikaa, sillä koskaan ei tiedä, missä omat käsikirjoitukset jumittavat. Omasta julkaisuputkesta on pidettävä siis huolta.

Isosävin ja Lindholmin oppaasta hyötyvät erityisesti kaltaiseni noviisit, jotka vasta aloittelevat tutkimusuraa. Tästä huolimatta, joku kirjassa ahdisti ja tähän ahdistukseen ei kirjan monista hyvistä vinkeistä huolimatta löytynyt sopivaa reseptiä.

Mietin pitkään ahdistukseni syitä, mutta lopulta päädyin siihen, että olisin kaivannut teokseen reflektiivisempää otetta erityisesti nykyisen tutkimusmaailman tilasta. Pitääkö meidän jatkuvasti kilpailla toistemme kanssa? Onko meillä muuta vaihtoehtoa kuin yrittää puskea kiihtyvällä tahdilla niitä julkaisuja korkean JUFO-luokan lehtiin?

Ehkä hieman ristiriitaisesti, teoksessa puhutaan myös oman henkilökohtaisen merkityksen työstämisestä “missiolauseen” muodossa. Myös tutkija haluaa tehdä merkityksellisiä asioita. Jäin kuitenkin miettimään sitä, että kannustaako nykyinen tutkimusmaailma tällaiseen? Vai joutuuko oma henkilökohtainen merkitys ahtaalle kun pyrkimyksenä on kaikin keinoin pärjätä kilpailussa, jotta pystyisi ylipäätään tekemään tätä työtä?

Voi kuitenkin olla niin, että akateemisen maailman ahdistavista rakenteista huolimatta, tutkija voi säilyttää oman “missionsa”, jonkun merkityksen koko touhussa. Tällainen kuva välittyy ainakin kirjan kirjoittajista, jotka näyttävät suhtautuvan työhönsä hyvin intohimoisesti. Kenties tästä oman merkityksensä ylläpitämisestä akateemisen kilpailun kuristusotteessa olisi voinut kirjoittaa enemmän.

Tätä opasta ei ole kuitenkaan tarkoitettu akateemisen maailman epäkohtien analyysiin, joten tällaisen pohdinnan puuttuminen ei ole mikään ihme. Oppaan monista vinkeistä on hyötyä monille aloitteleville tutkijoille, niin ennen kuin jälkeen väitöksen.

Lukukokemus 7/2021:

Isosävi, Johanna & Lindholm, Camilla (2021) Väitöksen jälkeen: Opas akateemiselle uralle. Art House.